seuranaan Hiljaisuus Lumen alla luomakunta nukkuu tuulen kanssa talviunta On vaan yksinaisyys seuranaan Hiljaisuus Tahtoisin kuulla laulun enkelten kertovan joulun
Hiljenee Kaikki aanet kaupungin Kun ma meen Taas yksin kavellen Vaimenee Yossa kaiku askelten Mun sydan vaikenee Kun ma sua muistelen Uudelleen Sun muistoos
joulun kanssas viettaa saan. Se jatkua vois ainiaan. Niin kauan kuin oot taalla, tuun ihmeisiin uskomaan. Kaupunki hiljenee. Taas joulu taalla on. Sa
joulun enkeliin... Vaan mustan joulun mulle teit,sa et tullutkaan ja lahjan ainoon multa veit,jain sua kaipaamaan... Mustan joulun sulta sain,jain kyyneliin
On talvi kestanyt ikuisuuden valilla mietin onko valia sen Tunnen taivaan tykkien kylman keskityksen Luoksesi saavun kunhan lapi jaan ja sulan hulluuden
Istun yksinain hiljaa mielessain mietin elamani polkuu eteenpain mita tekisin jotta jaksaisin lentaa halki taivaan vaikka yksinkin kunnes huomaan sen
Kaunis on rumaa, sanot ja minua paleltaa vaan en lahde mihinkaan kun avaat ikkunan ja annat tuulen puhaltaa kadulla ei nay ketaan jolle huutaa kiitos
pukeutunut maa ? kun yhta puhdas itse olla voisin! Se ajatukset joulun tuntuun virittymaan saa, kuin harras savel sisallani soisi Nain sydameeni joulun
Oi jouluyo, oi autuas sa hetki, kun ihmiseksi sai Herra taivahan Synteimme tahden henkensa han antoi ja karsi ristinkuoleman Jo toivon sade hohtavainen
Ensi kerran kun siimiini katsoit Sa suoraan mun sieluuni nait Sa mun elamaan varit taas taijoit Ja ma lensin valoa pain Tama yhteinen tie Meidat mukanaan
